Suomen Kalliopera Essay, Research Paper

Maamme korkokuva ja kallioper?

Korkeussuhteet

Kun k?ytet??n alangon yl?rajana 200 metrin korkeustasoa, suurin osa maastamme voidaan lukea alangoksi. 200 metrin ylitt?vi? seutuja on vain Kainuussa, Koillismaalla ja Lapissa. Mutta Kemijoen vesist?n alueella aina Savukoskelle, Sodankyl??n ja Kittil??n sakka ulottuvat alle 200 metrin korkeusvy?hykkeen alapuolelle j??v?t alueet. Inarin allas sek? Lutto- ja Tenojoen varret j??v?t my?s t?m?n tason alapuolelle. Keski-Suomen yl?nk? on ainoa laaja 200 metrin korkeustason ylitt?v? alue etel?ss?. Se k?sitt?? vedenjakajamaita Kymijoen ja Kokem?enjoen v?list? ja noin 60 km pitk?n? yhten?isen? vy?hykkeen? ulottuu Jyv?skyl?n luoteispuolelta Pylk?nm?en kautta Soiniin.

Maamme pinta-alasta 200 metrin alapuolelle j??v?? aluetta eli alankoa on noin 80 %. Vain viidennes on yl?nk??. Pinta-alastamme puolet j?? alle 120 metrin korkeustason ja yli 300 metrin korkeustason ylitt?vi? alueita on 4 %. 1,5 % pinta-alastamme on yli 400 metrin alueita. Korkeustason 100 metri? alle j??v?? aluetta on 40 % pinta-alasta. 30-100 km leve? rannikkovy?hyke sek? Vuoksen, Kymijoen ja Kokem?enjoen vesist?jen sokkeloiset rantamaat kuuluvat kyseiseen 100 metrin alle j??v??n alueeseen.

Halti (1328 m), Ridnitsohta (1317 m), Kovddoskaisi (1210 m) ja Kahperusvaarat (1144 m) ovat maamme korkeimmat tunturihuiput, jotka sijaitsevat

“k?sivarressa” Enonteki?n luoteisosassa. Siell? on noin 40 yli 1000 metrin ylt?v?? huippua. Yll?s- ja Pallastunturien tunturijaksot sek? Saarisel?lt? Muotkatuntureille kaartuva Inarin allasta ymp?r?iv? tunturiketju ovat muita korkeita tunturialueita Suomessa. Taivalkosken Iso-Sy?te (431 m) on etel?isin tunturimme. Tavallisesti muualla Suomessa lakikorkeudet ylt?v?t 200-300 metrin korkeustasolle.

Kallioper?n pinnanmuodot

Joko kest?v?n kivilajin, eroosion tai tektonisen kohoamisen seurauksena peneplaanista, syntyneest? kulutustasosta kohoaa paikoin erillisi? j??nn?svuoria ja kalliokohoumia. Suomessa j??nn?svuoria ovat kulutusta hyvin kest?v?n kvartsiitin

muodostat Tiirismaa, Koli, Kinahmi, Vuokatti, Pelkosenniemen, Pyh?tunturi sek? Yll?s- ja Ounastunturit. Ymp?rist?st??n niiden laet kohoavat satoja metrej?.

Yleens? muihin kivilajeihin liittyv?t korkeuserot ovat pieni?. Kuitenkin esim. Satakunnan hiekkakivialuetta halkovien diabaasikallioiden pinnat ovat noin 50 metri? korkeammalla alueen hiekkakivipintoja.

Lauhavuori sek? Lapin Pallas- tunturi ja Nattaset, jotka koostuvat hiekkakivest? edustavat eroosion synnytt?mi? j??nn?skohoumia. Niiden kivi ei ole kovempaa kuin ymp?rist?ss?.

Eroosion kulumia tai tektonisia vajoamia esiintyy peneplaanissa my?s paikallisina painanteina. Alemmaksi ymp?rist???n ovat kuluneet mm. Satakunnan ja Muhoksen sedimenttikivialueet sek? jotkut liuskekivialueet. Hautavajoamia ovat mm. edell? mainitut sedimenttikivialueet ja Inarin allas. Eniten niist? on vajonnut Muhoksen alue l?hes kilometrin ja Satakunnan alue ainakin 650 metri?.

Kallioper?

Suomen hyvin vanha kallioper? on peruskalliota, joka ulottuu Suomen yli it??n ja Kuolan niemimaalle saakka. Fennoskandian peruskalliota kutsutaan my?s nimell? Baltian Kilpi.

Maapallon i?n ollessa kolme miljardia vuotta, peruskallio muodostui hitaasti j?hmettym?ll? magmasta. Magma on maapallon pintaa kohti nousevaa sulaa kiviainesta. Magmaa on edelleen maankuoren alla ja se purkautuu tulivuorten kautta maanpinnalle mannerlaattojen reunaosissa. Peruskallio on jatkuvasti poimuttunut j?hmettymisen j?lkeen ja kulunut siiten tasaiseksi satojen vuosimiljoonien aikana. Vaikka tarkkoja tietoja tapahtumista ei ole, ovat muuttuneet kivilajit merkkein? parin miljardin vuoden takaisista liikkeist? kallioper?ss?mme. Karelidit ja Svekofennidit ovat aikoinaan olleet kaksi Suomen poikki kulkenutta vuoristoa. Karelidit ovat kulkeneet Laatokalta l?nsi-Lappiin ja Svekofennidit Suomen etel?osien halki edelleen Ruotsin puolelle. Poimuvuoret eiv?t nyky??n erotu ymp?rist?st??n. Maastossa on s?ilynyt muutamien kivilajien kohtia vaaroina tai tuntureina. Esimerkiksi Tiirismaa, Koli, Vuokatti ja Ruka ovat t?llaisia kohtia.

Vuorenpoimutus on tapahtuma, jonka yhteydess? maankuori halkeili ja lis?ksi kohosi paikoin ja vajosi toisaalla. Kallioper?llemme ovatkin tunnusomaisia murtumalinjat ja ruhjevy?hykkeet. My?hemmin jotkin murtumalinjat ovat t?yttyneet vedell? ja muuttuneet kauniiksi j?rviksi. Yleens? vuorenpoimutuksen yhteydess? syntyneet j?rvet ovat pieni?, mutta my?s Laatokka, P?ij?nne ja Inari ovat syntyneet t?ll? tavoin.

Pimuvuoristo

Virtaava vesi, l?mm?nvaihtelu ja tuuli kuluttavat kalliota. Irtaimet ainekset l?htev?t usein liikkeelle t?m?n eroosion johdosta ja lajittuvat ja kasaantuvat usein veteen. Fennoskandian peruskallion kulumistuotteet kasaantuivat syv??n mereen Fennoskandien l?sipuolelle vuosimiljoonien kuluessa, jossa ne joutuivat mukaan vuorenpoimutukseen ja nousivat noin 400 miljoonaa vuotta sitten yl?s k?livuoristona.

Satojen vuosimiljoonien aikana se kuitenkin kului yh? matalammaksi ja sen aineksia kertyi taas mereen. Mutta noin 40 miljoonaa vuotta sitten k?li kohosi uudelleen, samoihin aikoihin kuin Alpit poimuttuivat.

Vuorenpoimutuksiin eiv?t kuitenkaan joutuneet kaikki kulumistuotteet, vaan niist? syntyi kerroskivilajeja. Tanskaan ja Etel?-Ruotsiin peruskallion p??lle kasaantui paksuja hiekka-, savi- ja kalkkikerrostumia. Pitkien aikojen kuluessa ne sitten iskostuivat kerrostuneiksi kivilajeiksi. P??llimm?iset kerrokset ovat noin 130 miljoonaa vuotta vanhoja. Manner-Euroopasta kerroskivilajit peitt?v?t suuren osan, ja peruskallio on syv?ll? niiden alla.

J?hmettyneet kivilajit

Maapallomme alkoi j??hty? noin 4500 miljoonaa vuotta sitten, jota ennen se oli pelkk?? sulaa kive?. Sulan Kiven eli magman j??htyess? syntyy j?hmettyneit? kivilajeja eli magmakivilajeja. Maankuoren sis?ll? magma kivettyi toisinaan hitaasti, jolloin eri mineraalit kasaantuivat yhteen. Kiven rakenteessa t?m? n?kyy kitein?. T?llaisia magmakivilajeja kutsutaan syv?kivilajeiksi. Suomessa tunnetuin yleisist? syv?kivilajeista on graniitti. Se koostuu kolmesta eri mineraalista: valkoisesta kvartsista, punaisesta tai valkoisesta maas?lp?st? ja mustasta tai v?ritt?m?st? kiilteest?.

Maassamme on useita eri graniittityyppej?, joiden ik?, rakenne ja v?ri vaihtelevat. Punas?vyist? graniittia on usein rannikkoseuduilla, sis?maassa on my?s harmaita graniitteja. Lis?ksi on my?s graniitteja, jotka ovat l?hes mustia. Rapakiveksi kutsutaan murenevaa pallomaisia kidekuvioita sis?lt?v?? punaista graniittia. Graniitti on eritt?in kest?v?? ja se halkeilee suorakulmaisiksi paloiksi. Graniittia ovat usein my?s talojen kivijalat ja suuret julkiset rakennukset. Suomalaista graniittia vied??n my?s ulkomaille.

Se on my?s suosittua sisustusmateriaalia. Se sopii hyvin keitti?n ty?tasoksi kuin olohuoneen ikkunalaudaksi – kauniina ja kest?v?n?.

Pintakivilajit syntyv?t, kun tulivuoren toiminnassa magmaa purkautuu maan pintaan saakka, jossa se j?hmettyy huomattavasti nopeammin kuin maan uumenissa. Pintakivilajeissa mineraalit eiv?t ole kasautuneet selviksi kiteiksi, vaan kivi on rakenteeltaan tasalaatuisen n?k?ist?.

Muuttuneet kivilajit

Muuttuneet kivilajit muodostuvat, kun j?hmettyneet kivilajit joutuvat mukaan vuorenpoimutuksiin. Kovan l?mp?tilan ja paineen alaisina niiden mineraalit j?rjestyv?t uudelleen litteiksi ja yhdensuuntaisiksi juoviksi. Rakeisesta graniitista tulee poimuttuessaan juovikasta gneissi?, savikivest? kiilleliusketta, kvartsipitoisesta hiekkakivest? kvartsiittia ja kerrostuneesta kalkkikivest? marmoria.

Malmit ja malmikaivokset

Yht? tai useampaa metallia on malmikivess? niin runsaasti, ett? niiden erottaminen on taloudellisesti kannattavaa. Kaivos voidaan perustaa, jos malmiesiintym? eli malmio on tarpeeksi suuri. Liuskekivist? muodostuvalla malmivy?hykkeell?, joka ulottuu Per?merelt? Pohjois-Karjalaan sijaitsevat monet Suomen kaivokset. Vy?hykkeen rikkaimmat alueet sijaitsevat Ruotsin puolella Norrbottenissa ja Ven?j?n alueella It?-Karjalassa